Määritelmä
"Aktiiviset" ja "passiiviset" bimetallinauhat ovat molemmat bimetallikomponenttien -metallielementtejä, jotka on muodostettu liimaamalla, valssaamalla tai leimaamalla yhteen kaksi metallilevyä, joilla on erilaiset lämpölaajenemiskertoimet. Niiden ensisijaiset erot ovat rakenteessa ja sovelluksessa.
Rakenne
Aktiivinen bimetallinauha koostuu tyypillisesti ohuesta levystä ja paksummasta levystä; ohuella levyllä on suurempi lämpölaajenemiskerroin ja se taipuu aktiivisesti, kun taas paksummalla levyllä on pienempi kerroin ja se antaa ensisijaisesti rakenteellista tukea. Passiivinen bimetallinauha koostuu kahdesta yhtä paksusta levystä, joista toisella on suurempi lämpölaajenemiskerroin kuin toisella; lämpötilan muuttuessa nauha käy läpi taivutusmuodonmuutoksen halutun vaikutuksen saavuttamiseksi.
Materiaalit
Aktiivisten ja passiivisten bimetalliliuskojen materiaalivalikoima vaihtelee. Yleensä aktiivinen nauha vaatii materiaalia, jolla on korkea lämpölaajenemiskerroin, kuten alumiinia, kuparia tai nikkeliä; Passiivinauha vaatii materiaalia, jolla on alhainen lämpölaajenemiskerroin, kuten ruostumaton teräs, rauta tai kromiseokset.
Toimintaperiaate
Lämpötilan vaihteluiden aikana aktiivisen bimetallinauhan ohut levy taipuu korkeamman lämpölaajenemiskertoimensa vuoksi. Samoin passiivinen bimetallinauha käy läpi taivutusmuodonmuutoksia sen kahden kerroksen lämpölaajenemiskertoimien eron vuoksi. Tätä taivutusmuodonmuutosta käytetään useissa sovelluksissa,-kuten lämpömittareissa, lämpötilan kompensaattoreissa ja lämpöpareissa-mittaus-, ohjaus- ja kompensointitarkoituksiin.
Sovellukset
Aktiivisia ja passiivisia bimetalliliuskoja käytetään laajalti teollisuudessa. Aktiiviliuskoja löytyy tyypillisesti elektronisista komponenteista, kuten lämpötila-antureista, vakiovirtalähteistä ja termistoreista, joissa ne havaitsevat lämpötilan muutokset ja lähettävät vastaavia sähköisiä signaaleja. Passiiviliuskoja käytetään yleisesti teollisuusautomaatiojärjestelmissä, -kuten lämpötilansäätimissä, paisuntaliitoksissa ja lämpötilakompensaattoreissa-, jotka hyödyntävät spontaaneja kaarevuusmuutoksiaan teknisten parametrien säätelyyn ja ohjaamiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että aktiiviset ja passiiviset bimetallinauhat eroavat toisistaan rakenteen, materiaalien, toimintaperiaatteiden ja sovellusten suhteen. Näiden erojen ymmärtäminen mahdollistaa sopivan bimetallikomponentin valinnan tiettyyn skenaarioon, mikä maksimoi suorituskyvyn ja täyttää käsittelyn, ohjauksen ja mittauksen vaatimukset.
